No nyt niitä näkyy joka kulmalla. Sadhuja.
Niitä on kaiken näköisiä ja kokoisia. Sadhut on täällä niin pyhiä, että niiden temppeliä vartio 20 poliisia AK-47 ja haulikot kädessä. Jos sisään haluaa pitää mennä metallinpaljastimen läpi. Täällä ei kannata mokailla mitään.
Aiemmin aamu chaita juodessa kuulimme muilta matkalaisilta että eilen on satanut. Paljon. Kadut kapeat kadut olivat muuttuneet mustiksi joiksi. Likaa ja roskaa oli ajelehtinut siellä täällä. Liekö Shiva puhdistanut maailman pyhintä kaupunkia. No kaikki se paska tietenkin päätyi maailman pyhimpään jokeen Gagnesiin. Ehkä jossain on ei niin pyhä suistoalue.
Sade on tehnyt kaduista liukasta mutavelliä jota pitkin nyt varovasti liukastelemme. Kahden metrin levyisillä kaduilla painelee myös todella isoja lehmiä ja sonneja sarvineen sekä moottoripyöriä töötit punaisina. Mieleen tulee Espanjan Pamplonan härkäjuoksut, mutta hindulehmät ovat lepposisia. Lehmistä kertoo myös kamalan kokoiset ulosteläjät, joita ei enää erota mudan seasta. Ja kyllä, molemmilla jalassa flip flopit, joita voisi tässä sotkussa kutsua spruiskis spräiskisksi. Turistit.
Kapeat kadut tuntuvat mutkittelevan loputtomiin, kunnes joku huutaa:”No Photos!”. Olemme saapuuneet isompaan risteykseen josta alkaa ghatti. Ilmassa on niin vahva savun katku, että sen maistaa suussa ja silmiä kirvelee. Miehet kadun risteyksessä hakkaavat lekalla halkaisu kiiloja puun runkoihin, jotka ratkeavat pitäen mehevää ääntä. Valmiit puut on pinottu suuriin pinoihin.
Olemme saapuneet ghateista ainoalle jonne ei ole mukava vain tupsahtaa, ruumiidenpolttoghatille.
Alhaalla joen varrella on 4 poltto paikkaa, alimmalle kastille, 4 korkeammalle ja erillisen rakennelman katolla poltetaan korkein kasti. Ja kaikki tapahtuu avoimesti suorana livenä.
“Come, luuk hier”.Pieni poika opastaa meidät katselutasanteelle. Täältä näkyy kaikki tapahtuma, paitsi korkein kasti. Tuuli kun vielä käntyy ja puhaltaa savua ja tuhkaa meidän päälle, niin comfort zone on tällä hetkellä jossain päin Australiaa. Poistuessa jätämme kuolemaa odottaville sairaille rahaa, jotta he saisivat tarpeeksi polttopuuta omaan polttohautaukseensa.
Täällä maailma on aika erilainen paikka kuin se johon ollaan totuttu.
Kun krematorointi on valmis tuhkat heitetään jokeen, ja k.o henkilö vapautuu drahmasta, eli uudelleen syntymisen kierrosta. Tuhkien lisäksi Gagnes jokeen dumpataan sellaisenaan kuolleet Sadhud, eli pyhät miehet, syntymässä kuolleet lapset ja kobran pistoon kuolleet. Sekä kaikki muut, kenen omaisilla ei ole varaa polttopuuhun. Kivi köydellä ympärille ja veneellä keskelle jokea. Lisäksi kaikki kaupungin likavesi johdetaan äiti gangaan.
Viereisellä ghatilla pysähdytään istumaan ja katselemaan ihmisvilinää.. Aurinko laskee.
Varanasin kaupunki on kaunis.
Ghatilla istuessa tuntuu että aika pysähtyy. Ihmiset hommailevat omia juttujaan, osa kylpee, osa myy kukkia ja osa pesee pyykkiä. Täällä pelkkä istuminen on kokemus, jota voisi jatkaa tuntitolkulla. Ilta puja, eli seremonia on päätös tapahtuma päivälle, ja sen musiikki, kukat, tulet ja savu saa kenentahansa mukaansa taputtamaan käsiä. Täällä Varanasin ihmiset Elävät.







Varmaan mielenkiintoista, mutta järkyttävää. On se jotenkin aivan kamalaa, että joessa tehdään kaikki , pyykit , pesut , ruumiit ym . Mahtaa olla shokeeravaa kun vertaa meidän elämään. Meillä vaaditaan hygieniaa jos johonkin, mutta siellä ei ja kuitenkin miljoonat ihmiset selviävät jokapäiväisestä elämästään.
matkailu avartaa kaiken tän hedonismin keskellä..
Mielenkiinto on lukea matkafiilareita, hienoja kuvia. Voi itsensä sinne kuvitella. Hyvää reissuilua
Hienoa matkakerrontaa, kuvin ja sanoin.
Aika sanattomaksi vetää pelkästään jo lukeminen ja kuvien katsominen.Nauttikaa ei ole ehkä oikea sana tähän kohtaan, eli antoisaa matkan jatkoa!