Email

Intialaisia liikennepoliiseja.

Intialaisia liikennepoliiseja.

“You must come here to stamp passport, this is the place”.

Epäilyttävän näköinen mies vakuuttelee huonolla englannilla. Hänen silmätkin punoittaa. Ei tämä voi näin mennä. Rajamuodollisuudet ovat, no intialaisten näköisiä. Joku tyyppi, jossain kioskissa leimaa passiin lähtöleiman. Aluksi epäilimme koko kioskia kusetukseksi, koska siellä ei edes ole viranomaisia. Jopa Nepalin puolella rajavartiosto naureskeli Intialaisille. Hassua että rajan toisella puolella vain metrien päässä meiniki on aivan toisenlaista.

Mutta nyt on jalat Nepalissa. Intian pölyt karisteltu kantapäistä ja ja saamme haistella raikasta vuoristoilmaa jopa kuukauden. Matka kävi Intian Gorakphurin läpi, ja sen verran voimme sanoa; Älkää menkö siihen kaupunkiin. Paikka oli nykyajan versio villistä lännestä; tomuinen kyläpahainen jossa ei ole kenellekkään mitää. Lukuunottamatta lukuisia huonoja hostelleja, joiden käytävillä kuljailee ehkä maailman hämärimpiä hahmoja.

Lumbini, budhien pyhä kaupunki.

Lumbini 20 metriä hiekkaista tietä, jonka varrella kaikki. Silti tänne ihmiset matkustaa. Nimittäin pari tuhatta vuotta sitten juuri täällä, jumalan selän takana syntyi buddha. Se onkin ainoa syy miksi tänne kukaan koskaan tulisikaan. Viivymme yön ja toisenkin. Näemme tarkan, kivellä merkatun paikan jossa buddha syntyi. Kello 5:30 kolmannen Lumbini päivän aamuna. Kuollut pensas pyörii pomppien kadun yli. Nyt taksilla huitsiin täältä.

Buddha soittelee rumpua

Buddha munkki soittelee rumpua

Pirusti lippuja Lumbinin buddha mestalla,

Pirusti lippuja Lumbinin buddha mestalla

15.7.2012: 36 Indian pilgrims killed as bus plunges into canal in Nepal. 12.1.2013: 30 die when bus plunges off cliff in Nepal. 29 die in Nepal bus crash 11.9.2012.

Näen ostikot edelleen googlen hausta, joka olisi pitänyt jättää tekemättä. Lumbinista matka nimittäin jatkuu kohti Pokharaa, Annapurnan juurelle. Täällä Intian lakeudet loppuvat kuin seinään, ja bussimatkamme Nepalin halki muistuttaa lähinnä Linnanmäen vuoristorataa. Tämä kyyti tosin kestää 8 tuntia, ja kapeilla vuoristoteillä saa oikeasti pitää hatustaan kiinni. Paikallisetkin oksentelevat muovipusseihin tai ikkunasta ulos. Vaihtoehtoja miettiessä voi googlailla lentoonnettomuuksia nepalissa. Mennäänkö kuitenkin kävellen?

 

Paikallinen EB

Paikallinen EB

Perille kuitenkin päästiin turvallisesti, ja nyt Pokharan kaupungissa. Paikka on suoranainen turistirysä, pizzoineen ja pastoineen. Mutta se ei 5 päivän kylmien suihkujen ja 2 viikon perinteisen intialaisen keittiön antimien jälkeen haittaa. Nautimme hetken turistimukavuuksista, ja sitten takaisin matkalle. Seuraavaksi suunnitelmissa on parin-kolmen päivän trekki Annapurna vuoren maisemissa.

Mies fiilistelee aurinkoa Pokharan World Peace Padogalla

Mies fiilistelee aurinkoa Pokharan World Peace Padogalla

 

 

Kello jota kumautellaan joka tasatunnein

Kello jota kumautellaan joka tasatunnein

 

 

Share on Facebook

3 mietettä poustista “Jalat Nepalissa

  1. kannattaa muuten käydä kokeilemassa sitä paraglidingiä eli liitovarjolla menemistä.. sairaalloisen siistiä puuhaa paahtaa alas rinteitä sivuen ;) siellä pokharassa juurikin pääsi itse kokeilemaan sitä ja kyllä oli todella siistiä

Kommentoi ihmeessä

Your email address will not be published.

Top