Email

Katusoittaja Kathmandussa

Katusoittaja Kathmandussa

 Kauas on jääneet ne hiljaiset vuoristomaisemat. Olemme saaneet jälleen terottaa aistejamme tässä miljoonakaupungin melskeessä. Kaupunki on mielenkiintoinen ja persoonallinen; vanhoja taloja ja kapeita loppumattomia bazaareja, joiden labyrinttiin on mahtava eksyttäytyä. Tuhansia kojuja ja pikku toreja tutkiessa ajantaju hämärtyy. Tuoksut, ihmisvilinä ja äänien mellakka saa suomalaisen pään pyörälle. Kenkiä, kelloja paitoja, tomatteja, kaloja, lukkoja, ketjuja ja moottoripyöriä.  Rompelista on loputon. Jos näiltä kauppiailta ei jotain löydy, niin sitä ei tarvitse.

Kalakauppias

Kalakauppias

Kaupunki kierroksen aika. Kun Kathmandu vielä kylpee aamuauringossa, hyppäämme iloisen pyöräriksakuskin, Ramin, kyytiin. Toistamme huonolla Nepalinkielellä “Sambarawaat”. Ram katsoo meitä hölmösti ja kysyy “Monkey temple?”. Niin, olisi parempi käyttää kieltä, jota itsekin osaa. Sitäpaitsi täällä suurinosa paikallisista puhuu hyvää englantia. Matka taittuu muhkuraisen tien kautta apinatemppelin juurelle 200 Nepalin rupiilla eli vajaalla kahdella eurolla. Aina kun ylämäki tulee vastaan alkaa suomalainen omatunto kolkuttamaan ja tunnemme itsemme läskeiksi orjapiiskureiksi, kun pistämme tämän hoikan miehen polkemaan noin pienellä rahalla. Ripeästi Ram kuitenkin sotkee fillarillaan, ja pääsemme perille noin 15 minuutissa.

Apina Temppelillä

Apina Temppelillä

Apinatemppeli sijaitsee kukkulan laella ja vastassamme on aimo annos portaita. Pohkeissa tuntuu vielä muutaman päivän takainen vuoristotrekki. Ylös päästyämme meitä odottaa jo toinen maailma; Buddha munkkeja vilisee siellä täällä, rukoushyrrät pyörivät ja taustalla soi jatkuvalla repeatillä rukouslauluja. Stuban ympärillä riittää niin patsaita, rukoushuoneita kuin kymmeiniä rihkamamyyjiäkin ja paljon kaiken maalaisia turreja. Päätämmekin tutkailla löytyykö jotain paikkaa jossa rentoutua teen parissa. Temppeli alueen reunalla onkin pieni kojun kaltainen ravintola joka on täynnä Buddhamunkkeja lounasteetä siemailemassa. Istuuduttuamme emäntä laittaa veden tulelle. Olemme kuin mustia lampaita. Turistit normaalisti kiertävät tämän näköiset paikat kaukaa.  Yksi munkeista utelee meidän kotimaatamme, mutta ei tunnu tietävän Suomea vasta kun mainitsemme Ruotsin ja tuumailevat sitten perään, että siellä mahtaa olla kylmä. Vastaamme hyristellen, että jopa -20 astetta. Munkit hämmästelevät ja jatkavat rupattelua keskenään. Meitä hymyilyttää kovasti – Kuinka usein sitä saa mahdollisuuden istua buddhamunkkien kanssa teekupposella?

Munkki teet

Munkki teet

Loppu päivän hukkaamme bazaarien kirjavaan maailmaan. Lämpimän illan hämärtyessä päätämme juoda olutta. Pimeältä kiireiseltä kadulta, autojen seasta, nousemme ylös Shisa Terrace baarin. Paikallinen, suhtkoht huono, bändi soittaa rokkia. Vinkaamme tarjoilijalta kylmät oluet ja kirsikan makuisen Shishan. Shisha on mietoa eri makuisiksi maustettua tupakkaa joka on iso osa arabi- ja nepalikulttuuria. Hämärässä baarissa joka pöytää koristaa iso Hookah, eli Shisha piippu ja tunnelma on rentoutunut. Gorkha olut näyttää olevan suosituin juoma.

“Mina rakasta sinua”. Naapuripöydän sveitsiläistyttö on seurustellut joskus suomalaisen kanssa. Hän ja nykyinen poikaystävänsä ovat myös pitkällä matkalla, joten puheen aihetta riittää. Hookah porisee, olut maistuu ja aina silloin tällöin iso naurun remakka sekoittuu musiikiin. Biisien välillä baari täyttyy pulinasta. Juttelemme tähän astisita reissu kokemuksista ja shishan loputtua päätämme ottaa vielä kahdestaan yhdet oluet guest huosen lähistöllä. Jäämme viettämään pimeää, mutta lämmintä loppuiltaa kynttilöiden valossa.

Share on Facebook

2 mietettä poustista “Riksalla Kathmandua Ympäri

  1. Wow! Varmaan kaipaa välillä sitä vuorten rauhaa, mutta myös mielenkiintoista naähdä ja vaihtaamielipiteit’ä toisten matkalaisten kanssa.

Kommentoi ihmeessä

Your email address will not be published.

Top