Email

Takseja löytyy myös kuplina

Takseja löytyy myös kuplina

Väsynyt katse seuraa harmaata kävelijää hämärällä kadulla. Selässä hänellä on reppu, johon on kiinnitetty makuualusta. Oranssit katuvalot nuolevat auton kylkeä tasaisin vedoin.  Kadulla kävelijän edessä menee toinen, ja taas toinen vaeltaa pimeällä kadulla. Hetken päästä näky vastaa pyhiin vaellusta. “It’s Guadalupe dia today” tuskin englantia puhuva kuski antaa ymmärtää.

Matkan aluksi epäilin hänen motiivejaan, kun hän niin avuliaasti tarjosi kyytiä kentältä mexico cityn keskustaan. Tapasimme hänet koneessa, ja hän vaikuttaa kaikinpuolin luotettavalta. Tosin tuskiin kukaan hyppäisi tatuoidun linnakundin kyytiin. Auto kyyti olisi paras tapa ryöstää satunnaisia matkalaisia. Ajaa ne jonnekin sivukujille ja aseella uhaten vaatia poistumaan autosta jättäen matkatavarat autoon. Mutta olen aina ollut hieman säikky kentältä ensimmäiseen majapaikkaan siirtyessä, joten ajattelin että epäilen taas turhia.

Yöllistä näkymää

Yöllistä näkymää

Seuraan auton ikkunasta väen paljoutta satunnaisesti osallistuen Ninan ja kuskin matkustus aiheiseen keskusteluun. Tänään on Mexicon joulun tärkein päivä Dia de Guadalupe. Guadalupe on Mexicon vastine neitsyt Marialle ja kaikki, siis aivan kaikki rakastavat häntä. Ihmiset kaduilla ovat matkalla Zocaloon, Mexico Cityn keskustan kirkko aukiolle, jossa on huimat Guadalupe juhlat. Ihmiset laulavat, ja tanssivat. Aikuiset heittäytyvät lastenmielisiksi ja torin laidalla myytävä muovisälä vaihtaa omistajaansa huimalla tahdilla. Miehet heiluvat väen paljoudessa punaisena vilkkuvat poron sarvet päässään ja kauniisti valaistu jättimäinen Mexicon lippu liehuu hitaasti salossa kuin hidastetussa elokuvassa.

Saavumme hostellille aivan torin laidalle. Mies ei ryöstä meitä, vaan on vaan on hyvä esimerkki meksikolaisesta ystävällisyydestä. Nina yrittää tarjota rahaa, mutta mies tuntuu jopa ennemmin loukkaantuvat rahan tarjouksesta kuin ottavan sitä vastaan. Halaukset, poskisuudelmat ja onnen toivotukset ja mies jatkaakin jo matkaa. Emme kysyneet edes nimeä.

Katu on kapea, mukulakivi katu, jonkalaisia löytyy mistä tahansa Euroopan kaupunkien laitamilta. Kadun molemmin puolin harmaa massa vaeltaa kirkko aukiolle päin. Ilmassa tuoksuu savu. Tsekkaamme nopeasti sisään huoneeseen jonka jälkeen menemme ihmettelemään Zocalon juhla hässäkkää. En uskalla ottaa kameraa vielä mukaan. Puoli kolmen aikaan yöllä etsimme sivukujalta vastaanottovirkailijan suositteleman ravintolan. Tacot eivät ole koskaan maistunut näin hyvältä, tunteja sitten syödyn lentokoneen sämpylän jälkeen. Kun vihdoin pääsemme kaatumaan muutoin tyhjän makuusalin punkille, silmiä kirvelee kirkkaat valot ja unen puute ja korvissa tinnittää aukion kova ääninen konemusiikki. Aikaa viime levosta, Los Angelesissa, on jo miltei 20 tuntia. Huomenaamulla aukeaa meille uusi maa ja Mexico City.

Jonkinlainen intiaani Zocalon liepeillä

Jonkinlainen intiaani Zocalon liepeillä

Katunäkymää Mexico Citystä

Katunäkymää Mexico Citystä

Share on Facebook

Kommentoi ihmeessä

Your email address will not be published.

Top